...tervetuloa seuraamaan väkerryksiäni ja ajatuksiani - toivottavasti viihdyt ja palaat uudelleen!

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Noitakeitoksia...

...on kiehunut viikonlopun ajan 7 "noidan" voimin - nyt siis oli se KAUAN ODOTETTU kasvivärjäysviikonloppu! Kauan sitä sai odottaa, mutta tässä kohtaa pitää ehdottomasti paikkaansa vanha sanonta "hyvää kannattaa odottaa". Aivan MIELETTÖMÄN MAHTAVAT 2 päivää takana...

Oli mukavaa oppia taas uutta ja tutustua uusiin, upeisiin ihmisiin! Kokoonnuimme siis 7 naista kyläyhdistyksen rantasaunalle, joka sijaitsee tosi upealla paikalla järven rannalla. Meille kaikille oli mukana uusia tuttavuuksia, mutta tuntui, kun olisimme tunteneet toisemme jo kauan. Lauantaina hurahti patojen äärellä yli kellonympärys ja sunnuntainakin täysi "työpäivä".

Tässä kuvatunnelmia rentouttavan leppoisasta, mutta tuotteliaasta viikonlopusta - hyvää seuraa, upeita noitakeitoksia, mahan täydeltä porukalla tehtyä herkullista ruokaa ja lämmin sauna päivän päätteeksi.
Mitäs sanotte maisemasta, aika kiva, vai mitä? Jos pohkeiden jumiin on luottamista, olen kiivennyt eestaas nuo portaat varmasti 300 kertaa viikonlopun aikana ;)
Uudet keitokset tulelle...

Pata porisee, tässä taitaa olla maitohorsman ja pietaryrtin sekoitus...







Tässä lauantain tuotokset kuivumassa "huljuuttelun" jälkeen. 


Tässä koko viikonlopun aikaansaannokseni (25 vyyhtiä) kotipihalla kuivumassa. Näistä on suunnitteilla vaikka sun mitä...
Mua kuulkaa taas vietiin kuin pässiä narusta - innostuun taas pikkuusen, mutta onneksi en oo ainut...hihhii...koskahan seuraavan kerran? Oli pakko tehdä tutkimusretki kotona liiveriin ja vitsit, mitä löysin - värjäämiseen soveltuvia patoja yhteensä seitsemän!

Kiitos vielä kaikille "kanssanoidille", noitajengi kokoontuu uudestaan viimeistään ensi kesänä!

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Lapsuusmuisto...

...nousi vahvana mieleen tänä aamuna - siivoskelin tallia ja kuskasin kottikärryillä turvetta ja kun kippasin turpeen karsinaan, ilmestyi turpeen seasta sisilisko. Kaveri nostatti heti minulle vahvana yhden rakkaan lapsuusmuiston mieleen ja herkisti samalla mieleni. Ollessani pikkutyttö, vietin aikaani kesällä äitini kotona, isoisän ja isulin luona. Pääsin isoisäni kanssa hakemaan lehmiä lypsylle kyröltä ja matkan varrella törmättiin usein sisiliskoon. En ikinä lakannut ihmettelemästä sitä, kun isoisä nosti sisiliskoa hännästä ja lisko katkaisi aina häntänsä...se oli mielestäni aivan mahdottoman ihmeellistä, miten isoisä saa sisiliskon katkaisemaan häntänsä!
Sain kaverin napolla kiinni ja vein ulos, mutta tyyppi oli sitä mieltä, että tallissa on kivaa ja tuli heti takaisin - höpöttelin sille kaikenlaista ja se kuunteli pää pystyssä juttujani lämmitellessään tallin kynnyksellä auringonpaisteessa. Sisilisko viihtyi siinä vartin verran ja lähti sitten tyytyväisenä luikertelemaan heinikkoon vieden mukanaan minun mukavan lapsuusmuistoni...muisto ei tosin ikinä katoa mielestäni vaan palaa aina uudelleen, kun näen sisiliskon...

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Se iski taas...

...nimittäin AIVAN HIRVITTÄVÄ ideoiden keruuvimma...joka helkkarin kesä tämä iskee - aivan kuin tekeminen loppuisi syksyn ja talven hämärissä ja pimeissä illoissa! Tai no, en mä tiedä, onko tämä enää edes kesään liittyvä "tauti", taitaa olla jo kroonista sorttia...Jos JOSKUS saan edes PUOLET ideoistani ja "to do"-listalta toteutettua, niin vedän kyllä ristin johonkin peräseinään! Hauskinta tässä kaikessa on se, että oon saanut tartutettua tätä tautia vähän jo isännällekin, joka ei todellakaan mikään nikkarihirmu ole koskaan kotioloissa ollut, vaikka onkin käsityöammatissa...

Nyt olis taas vaikka kuinka paljon sukka- ja lapasmalleja toteuttamista vaille, ompelukoneelle ja saumurille olis tekemistä vaikka yötä päivää, samaten vasaralle, nauloille ja pensseleille - uutta, vanhaa, tuunattavaa piisaa..Huoh...tämä on jo enemmän kuin huolestuttavaa! 

Aivan ykkösenä listalla on heinäseipäät...täytyy vaan käväistä kummitädin luona, josko saisin taas itselleni muutaman kymmenen kappaletta seipäitä...vilautan siitä ideasta vasta pikkuriikkisen palan, meillä kävi nimittäin viime viikolla yksi mies, jolla oli jotain aivan mielettömän hurmaavaa peräkärryn kyydissä ja sain luvan perästä ottaa siitä kuvan ja tunnustin heti haluavani ehdottomasti itselleni sellaisen...ja isäntä lupas mua auttaa tässä projektissa!
Joku lukija voi nyt ihmetellä (jopa ääneen), että mitenkäs toipilas kykenee tekemään jotain...Jalan kanssa on vaan tällä hetkellä paljon helpompi elää ja olla, kun olen pienessä liikkeessä koko ajan eli hämmästyttävää (ainakin mun mielestä), että jalkojen päällä oleminen tuntuu paljon paremmalta kuin paikallaan istuminen tai makaaminen. Vaikka joka askeleella sattuukin enemmän tai vähemmän, niin siitä huolimatta. Jos istun vähänkään pidempään, alkaa paineen tunne tulla heti, samaten yöllä heräilen vähän väliä kipuun ja paineen tunteeseen. Joten nyt täytyy väkerrellä enemmän sellaista, jossa voi olla seisaallaan, joten kutomiset ja ompelut jäävät nyt vähemmälle, nyt nikkaroidaan! Eli työkseni kun teen istumatyötä, niin enpä uskoisi, että jalasta siihen olisi...Ehkäpä tämä mun lisääntynyt "idea- ja suunnitelmahulluus" on osittain myös pakenemista siitä ajatuksesta, että tuohon jalkaan on jäänyt jotain pysyvää...

Nyt on ollut aivan mielettömän upea sää koko viikonlopun - tunnustan nyt kuitenkin, etten aivan koko aikaa kuitenkaan jalkojeni päällä ole (jalka kyllä aika lailla kertoo, miten milloinkin pitää olla), eilen oli ihan pakko nautiskella mun uudessa riippumatossa (jonka muuten ostin FB:n kirpparilta HALVALLA). 
Oli kyllä aika rentouttavaa - varsinkin, kun pään alla oli ihanan pehmoinen iso tyyny, mukana hyvä kirja, tuoreita mansikoita poimittuna suoraan omasta maasta sekä kylmä siideri...
Hepat ja kissatkin nauttivat aurinkoisesta säästä, tässä Turren, Sampan ja Ropsun "tyylinäytteitä" - aurinkoista sunnuntain jatkoa kaikille, nyt täytyy lähteä liikkeelle, sanoo jalka...
p.s. enää viikko...sitten saan kokeilla itselleni aivan uuden uutukaista juttua, nimittäin kasveilla värjäämistä...

torstai 4. heinäkuuta 2013

Kesävarpaille...

...lämmikettä (tuo toipilasjalkani meinaa välillä paleltua lämpimästä huolimatta) - ekat varpaista aloitetut sukat valmistuivat hetki sitten...joo, nämä piti valmistua lahjaksi, mutta toisin kävi. Lankana Schachenmayrin Egypto cotton, tuntuvat mukavan pehmoisilta jalassa, mutta miten lienee kestävän käyttöä?
Seikkailtiin eräänä iltana isännän kanssa pitkin poikin pihamaalla - oli aivan pakko ottaa kuva meidän vanhasta riihestä, se näytti jotenkin niin kauniilta ilta-auringossa, vai oletteko samaa mieltä?
Samaisella reissulla onnistuin nappaamaan heinäsirkasta kuvan...kerrankin, yleensä epäonnistun, kun yritän ottaa lähikuvaa jostain!
Jaahas, se on taas pian viikonloppu - toivotaan aurinkoista sellaista!