Helteinen ukkospäivä...

Rännistä tuli vettä äsken kuin olisi saavista kaadettu ja ukkonen rytisi muutaman kerran vähän kovempaa, nyt kumisee vaan jossain kauempana, niin uskaltaa olla tietokoneella...

Näin hellepäivänä ei mun mielestä ole kiva syödä mitään lämmintä, joten tein broilerisalaatin ja paistoin patonkia - hyvää oli, kiitos ohjeesta Heidi!

Käytiin isännän kanssa anoppilassa tänään - tässä pari kuvaa anoppilan pihalta, tuo pihapiiri on mielestäni niin kaunis ja idyllinen...
 

 Nyt hetken lekottelua ja jalan "huiloottamista" sohvanpohjalla olympialaisia toisella silmällä seuraten ja toisella silmällä hyvää kirjaa lukien, sitten vielä illalla työkaverin ja rakkaan ystäväni tyttären rippijuhlille - saas nähdä, mitä juhlakalu on pitänyt saamistaan Pariisi-lapasista ja Pariisi-pussukasta...

On se ihmeellistä...

...ihminen (tai ainakin minä) on kummallinen "otus" - silloin, kun saisi luvan perästä ilman mitään kiirettä mihinkään...väkertää käsillään päivät pitkät...lukea hyviä kirjoja sohvalla viltin alla...katsoa leffoja...rupatella puhelimessa...nukkua aamulla pitkään...juoda aamukahvit kaikessa rauhassa...niin EI HUVITA! Ei kerta kaikkiaan huvita - näin sairaslomalla, johon mua ei ole luotu ei sitten ollenkaan, en nauti tästä pätkääkään. Sitten tiedän nauttivani kaikesta edellä mainituista, kun olen oikeasti LOMALLA - nyt vaan yritän saada päiväni kulumaan jotenkin...Nyt olen lähes pakottanut ottamaan kutimen käteeni, kun ihmettelen jalka jättipallon päällä maailman menoa, ehkäpä tästä alkuärsytyksestä (jota on nyt kestänyt jo viikon) päästyäni huvittaa taas paremmin. 

Muutama asia on onneksi tuottanut iloa - äiti pääsi eilen sairaalasta pallolaajennuksen jälkeen ja nyt näyttää kaikki hyvältä. Lisäksi löysin Turrelle mukavan "varamamman" (kiitos N!), joka käy nyt niin pitkään liikuttamassa Turrea, kun en itse pysty. Rakkaat tyttäreni ovat lisäksi pitäneet äidille seuraa ja ovat auttaneet hurjasti kotitöissä ja passanneet äidille iltateet olohuoneeseen - niin ja ilman muuta täytyy isäntääkin kiittää kaikesta avusta jo tässä vaiheessa. Ihmeellisen avuton sitä on ja paljon apua tarvitsee, kun keppien kanssa köpöttelee eikä saa varata murtuneelle jalalle kuin vähän kantapäälle.

Toivotaan, että jalkani paranee odotetusti - viikon päästä kontrolli ja sitten nähdään, onko luutuminen alkanut odotetusti, jota toivon todella, ettei tarvitse leikata.