Tutkimusretkellä...

...omalla pihamaalla...

...tervetuloa meille...

 

 ...kuukausi sitten kaadettu piilipuu on kasvattanut jo paljon versoja...

...ruusu kukkii upeasti...

 ...meidän "sekametelikukkapenkki...

 ...kesäistä väriloistoa...

 ...takapihallamme kasvaa upea koivu...

 ...pionit upeimmillaan...

 ...kukkia ja nuppuja on yli 70...

 ...viinimarjojakin on tulossa ihan mukavasti...

 ...samoin omenoita - niitä ainakin toivottavasti niin paljon, että saa tehtyä omenapiirakan ja viedä Turrelle herkkuja...

On se ihmeellistä...

...ihminen (tai ainakin minä) on kummallinen "otus" - silloin, kun saisi luvan perästä ilman mitään kiirettä mihinkään...väkertää käsillään päivät pitkät...lukea hyviä kirjoja sohvalla viltin alla...katsoa leffoja...rupatella puhelimessa...nukkua aamulla pitkään...juoda aamukahvit kaikessa rauhassa...niin EI HUVITA! Ei kerta kaikkiaan huvita - näin sairaslomalla, johon mua ei ole luotu ei sitten ollenkaan, en nauti tästä pätkääkään. Sitten tiedän nauttivani kaikesta edellä mainituista, kun olen oikeasti LOMALLA - nyt vaan yritän saada päiväni kulumaan jotenkin...Nyt olen lähes pakottanut ottamaan kutimen käteeni, kun ihmettelen jalka jättipallon päällä maailman menoa, ehkäpä tästä alkuärsytyksestä (jota on nyt kestänyt jo viikon) päästyäni huvittaa taas paremmin. 

Muutama asia on onneksi tuottanut iloa - äiti pääsi eilen sairaalasta pallolaajennuksen jälkeen ja nyt näyttää kaikki hyvältä. Lisäksi löysin Turrelle mukavan "varamamman" (kiitos N!), joka käy nyt niin pitkään liikuttamassa Turrea, kun en itse pysty. Rakkaat tyttäreni ovat lisäksi pitäneet äidille seuraa ja ovat auttaneet hurjasti kotitöissä ja passanneet äidille iltateet olohuoneeseen - niin ja ilman muuta täytyy isäntääkin kiittää kaikesta avusta jo tässä vaiheessa. Ihmeellisen avuton sitä on ja paljon apua tarvitsee, kun keppien kanssa köpöttelee eikä saa varata murtuneelle jalalle kuin vähän kantapäälle.

Toivotaan, että jalkani paranee odotetusti - viikon päästä kontrolli ja sitten nähdään, onko luutuminen alkanut odotetusti, jota toivon todella, ettei tarvitse leikata.

Ärsytystä...

tarviiko enempää kertoa...

En sitten päässytkään aivan nivelsiteitten revähtämisellä, jalassa olikin murtuma uloimman jalkaterän luun päässä. Nyt ollaan kipsi jalassa 3-4 viikkoa ja sairaslomalla heinäkuun loppuun saakka. Onneksi ei kuitenkaan leikkaushoitoa tarvittu, vaikka sitäkin jo pelättiin. Ottaa niin vietävästi päähän, jotten meinaa housuihini mahtua - ärsyttävää jättää työkaverit pulaan...Mutta kaippa se niin on kuten hoitaja mua lohdutti, ettei se vahinko tule kello kaulassa ja kenelle tahansa voi käydä näin.