Myrskyisiä yllätyksiä...

Hui, miten myrskyinen ilta...kiitos, kiitos, kiitos SNY, tänään tuli aivan mielettömän hieno paketti - katsokaapa vaikka...

Salainen ystäväni oli lähettänyt minulle upean Haruni-huivin ohjeen, kaksi vyyhtiä lankaa huivia varten, kaksi isoa hakaneulaa, mukavan kirjeen ja namnam...suklaalusikan, jonka voi sulattaa kuumaan maitoon. 

Nyt olen vaan niin äärettömän kiireinen, etten ehdi väkertää mitään "pientä", nyt nimittän väkerretään isoa - meidän uutta kotia! Saimme siis oman talon myytyä reilussa parissa viikossa äärettömän mukavalle pariskunnalle ja nyt olemme aloittaneet remontin mieheni kotitalossa, jonne on tarkoitus muuttaa marraskuun aikana...Asiat tietenkin pitää laittaa tärkeysjärjestykseen ja remontointi aloitettin (tai minä aloitin...) tulevasta tallista...Koittakaahan kestää, näitä ennen ja jälkeen kuvia tulee ilmestymään tänne blogiin seuraavien viikkojen aikana useampiakin...

Tuleva talli ennen siivousta...

 

...ja siivouksen jälkeen...

tähän tulee isoin tarha, jota voi samalla käyttää ratsastuskenttänä

 toinen kolmesta tarhasta tulee tähän...

 ...ja tässä siis tuleva kotimme - joka tuntuu jo nyt KODILTA!
 

Voit salainen ystäväni olla varma, että kun saamme remontin tehtyä ja muutettua uuteen kotiin, istun kynttilänvalossa, väkerrän Haruni-huivia ja sulattelen lähettämääsi suklaalusikkaa lämpimään maitoon...

Välipala...

...tulla tupsahti tänään postilaatikosta suloisen heijastinnallen muodossa - kiitos salainen ystäväni! Heijastin pääsi heti työlaukkuuni roikkumaan ;o)

Nautintoa...

...VIHDOINKIN pääsin ratsastamaan tänään 3 kuukauden jälkeen ja ai että oli mukavaa! Jalkaa tosin pakottaa nyt aika mukavasti, mutta oli se sen arvoista! Ai niin, en ole tainnutkaan muistaa kertoa, että sain sitten kaupan päälle murtuman lisäksi CRPS 1-oireyhtymän, josta todellakin toivon, että se ei ole muuttunut krooniseksi, jotta pääsen joskus kivusta eroon. Nyt fysikaalista 10 kertaa - fysioterapeutin mielestä jalassa on luut vähän vinksinvonksin ja niin varmasti onkin, koska kivuttomia päiviä ei ole ollut kolmeen kuukauteen, nyt luita yritetään saada oikeisiin paikkoihin ja voin kertoa, että hoitokerrat eivät ole mitään nautinnollisia hetkiä, välillä olen uhannut potkaista fysioterapeuttia, muttei kuulemma saa potkaista...outoa...

Väkerrysrintamalla on tullut valmista hiljakseen, mutta ne on kuvaamatta, joten niistä toisella kertaa. Tämä hiljaiselo täällä blogissa on johtunut osittain siitä, että äitini oli lähes 2 viikkoa sairaalassa sydänvaivojen takia, onneksi pallolaajennus helpotti oloa, nyt vaan sydämestäni toivon, että ei tule uudestaan vaivoja, huoli ja murhe oli kova ennen kuin äitin vointi parani.  

Nyt nauttimaan "Tanssii tähtien kanssa"-ohjelmasta ja väkerrys käteen, mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille!