Hommatouhuja...

...tässä kokoelma pitkin kesää valmistuneista väkerryksistä, joiden laatua tarkkailee tällä kertaa Ropsu - osa on valmistunut jo ennen sairaslomaa, mutta esim. alla oleva vironvillasta tehty revontuli-huivi on valmistunut sairasloman aikana. 

Valmiiksi asti on tullut viidet villasukat, joista neljät ovat tilaussukkia, yhdet lahjakätköön, jonne myös menevät virkatut lapaset ja huivi sekä tiskirätit. Noista tiskiräteistä en kyllä innostunut, tämä kasa jää kyllä varmasti ensimmäiseksi ja viimeiseksi, yksi rätti on koekäytössä, mutta en kyllä ihastunut siihen käytössäkään, vaikka lankana onkin paljon kehuttu bambu-lanka. Tuosta kukkapurkin edessä olevasta pienestä pussukasta sentään innostuin kyllä - tein sen tyynynpäällisistä jääneistä jämäpaloista ja tuli mielestäni söpö...tässä tarkempi kuva.

Tässä kuva myös jo alkukesästä valmistuneesta virkatusta laukusta, joka on ollut ahkerassa käytössä. 

Askartelulipastokin on saanut laatikoiden osalta jo ensimmäisen maalikerroksen, mutta siitä kuvia myöhemmin. 

Ostin eilen joulukorttivärkit valmiiksi, ajattelin, että tässä sairaslomallahan sitä on joutilasta aikaa väkertää nekin valmiiksi.

Huusin muuten elämäni ensimmäisen kerran Huuto.netistä - sain yli 6 kiloa Marimekon raitatrikookankaita pilkkahintaan. Kankaita on vaikka kuinka monta eri väriä ja palat ovat sen kokoisia, että niistä saan väkerrettyä ainakin suvun pienille miehille pipoja, paitoja, housuja jne. - onko ehdotuksia ja jos suvun pienten miesten äidit lukevat, onko jotain tiettyä tarvetta? Muuten ajattelin kokeilla pussukoita ja mahdollisesti kangaskoreja kunhan vaan hankin lisää kovikekangasta. Saas nähdä koska näihin tartun, jotenkin nyt sairaslomalla ei huvita mikään (kuten olen aiemmissakin päivityksissä marissut) - täytyy pakottaa itsensä ottamaan käsityö käteen, kun lepuuttaa jalkaansa. Onneksi pakottaminen on aika hyvin onnistunut, kunhan saan vielä tämän suunnattoman ärsytyksen mielestäni pois.

Olen nyt kotona ollessani surffaillut paljon netissä ja löytänyt monta uutta mielenkiintoista blogia, lähinnä sisustukseen liittyen ja paljon, paljon upeita ideoita, jotka toivottavasti saan joskus toteutettua itsekin...

Sairaslomani muuten jatkuu ainakin 16.8. saakka - kävin reilu viikko sitten kontrolliröntgenissä ja vielä ei ollut lähes kolme viikkoa murtumisen jälkeen tapahtunut yhtään mitään luutumiseen viittaavaa. Lisäksi epäiltiin veritulppaa jalassa, kun marisin kipeää pohjetta, mutta onneksi verikoe oli normaali. Nyt jalka kuvataan seuraavan kerran  elokuun ensimmäisellä viikolla ja jos murtuma on luutunut, saan kipsin pois ja sitten vielä viikon verran toivutaan ennen töihin menoa. Jotenkin vaan pelottaa tuo asia, jotta onko sittenkään vielä kunnossa, koska jalka on ollut tällä viikolla melko kipeä (jomottaa murtuman kohdasta), jota se ei juurikaan ole ollut aiemmin ja jalka turpoaa mahdottoman äkkiä, kun sitä pitää alaspäin ja olo on muutenkin tuskainen. Lisäksi vielä pelkoa lisäsi se, kun juttelin ystäväni kanssa, jolla on ollut täysin vastaavassa paikassa murtuma, niin hän joutui silloin kävelemään puoli vuotta laskettelumonon tyyppisen kengän kanssa, koska luutuminen ei mennyt odotetusti...hohhoijaa...toivottavasti itselläni ei ole edessä sama "kohtalo".  

Vietimme muuten viime sunnuntaina rakkaan kummityttömme rippijuhlia - juhlat olivat lämminhenkiset ja kummityttö kauniina kuin mikä...tässä runo, jonka löysin netistä hänen rippikorttiinsa. En valitettavasti enää muista, mistä sen löysin, muuten runo on ihan alkuperäinen, ainoastaan kummityttö-sanan muutin tähän, kun alkuperäisessä taisi olla kyseessä oma tytär. 

Kuin eilisen muistan sen
kun kastepuvussa sinut näin.
Niin pieni ja vauvantuoksuinen,
olit kummityttö sylissäin. 

Vuosien huomaan vierineen,
tänään taas valkoiseen pukeudut.
Vie askelees kirkkoon hiljaiseen,
on kastepuku albaan vaihtunut. 

Miten neuvot parhaat antaa voisin,
ei puolestas elää voi kukaan.
Sulle polun turvallisen soisin,
ja suojelusenkeleitä mukaan.

Runo on niin älyttömän kaunis, etten sitä ole pystynyt itkemättä ja liikuttumatta lukemaan kertaakaan - onneksi minun ei tarvinnut lukea sitä ääneen...

Nyt paistaa aurinko kauniisti ulkona, joten taidan ottaa kirjan kainaloon ja köpötellä sinne, tytär ilmoitti juuri, että hän voi laittaa tänään ruuan, joten äitillä on vapaapäivä ;o)