Tajunnan virtaa...

...pitkästä, pitkästä aikaa kirjoittelen ajatuksiani! Ensinnäkin - teen tässä julkisesti uudenvuoden lupauksen, että blogipäivityksiä tulee tiheämmin kuin syksyllä!

Kodissamme remontti alkaa olla alakerrassa aivan valmista - ainoastaan joitain listoja puuttuu, mutta saattaapi olla, että ne puuttuu vielä 5 vuoden päästäkin ;o). Nuorempi tyttäreni saa kuvailla joululahjaksi saamallaan kameralla kotiamme ja sitten paljastan teillekin, miltä meillä näyttää!

Joulu meni rauhallisissa merkeissä, leväten, syöden, pelaillen ja rentoutuen kynttilöiden loisteessa suurimmaksi osaksi oman perheen kesken. Uutta vuotta vietettiin rauhallisesti ystävien kanssa ja omia synttäreitäni kun juhlitaan tuossa vuoden toiseksi viimeisenä päivänä, ne menevät aina vähän joulun ja vuodenvaihteen siivellä. Availin synttäripäivänä syksyn SNY:n lähettämän synttäripaketin, josta paljastui valkoista villalankaa ja värejä - en olekaan koskaan mikrossa (enkä kyllä muutenkaan) värjännyt lankaa, joten jonain päivänä tuo tapahtuu...kiitos SNY mukavasta lahjasta ja kiitos myös synttärikortista! Uuden vuoden tienoille mahtui suruakin - rakkaan ystäväni pappa nukkui pois tähdeksi taivaalle...niinpä ajatuksissani oli vuodenvaihteessa ystäväni ja hänen suuri surunsa...

Hepat ovat myös kotiutuneet mainiosti tänne "mörköperälle" ja tämän vuoden aloitin tekemällä kummallakin maastolenkin tutkien uusia reittejä ja totesin, että tutkittavaa riittää, paljon mielenkiintoisia teitä täällä näyttää olevan.

Kuten joka ainut vuosi, kävi nytkin niin, että minua jouluttaa kunnolla vasta joulun jälkeen - ideaa pukkaa tulevalle joululle ja ensi joulun joululahjatkin ovat selvillä, ainakin niiden osalta, jotka teen itse. Tiedän...hölmö olen, mutta joulukorttitarvikkeet on jo hankittu ja ajattelin ruveta niitä väkertämään heti, kun saan puikoilla olevat sukat valmiiksi.Nyt kun elämä alkaa rauhoittumaan, on ollut jälleen ihana istahtaa illalla tv:n ääreen ja ottaa väkerrys käteen - JIPPII!

 

Viime vuonna sattui ja tapahtui paljon asioita, niin iloisia kuin surullisiakin asioita ja myös sellaisia, mitkä herättivät syviä ajatuksia elämästä. Kaksi ehkä eniten viime vuonna iloa tuottaneista asioista ovat tottakai tämä uusi kotimme ja se, että olen saanut pitkään tuntemastani ihmisestä äärettömän ihanan, rakkaan ja luotettavan ystävän - kiitos, että olet olemassa!

Uuden vuoden lupauksia ei ilmeisesti saisi kertoa ääneen, mutta kerrompa kuitenkin omani - katsotaan sitten loppuvuonna, miten nämä ovat toteutuneet;

* teen paljon käsitöitä

* aloitan jonkin uuden väkerrysharrastuksen
* pidän enemmän yhteyttä ystäviini

* olen paljon, paljon perheeni kanssa

* herättelen lukuharrastukseni uudelleen henkiin 

* pidän kukkaronnyörit tiukemmalla

* sitten minulla on vielä yksi salainen toive tälle vuodelle...mutta se jääköön salaisuudeksi, paljastan sen sitten, jos se toteutuu...

Se, mitä tämä vuosi tuo tullessaan, ei meistä vielä kukaan tiedä, mutta toivon sydämestäni meille kaikille oikein hyvää ja onnellista alkanutta vuotta!