Perunalaatikkojen uusi elämä...

Löysin mörköperän aarteista pari perunalaatikkoa tässä jo jokin aika sitten ja tiesin heti, että niillä alkaa uusi elämä - nimittäin lehti- ja puulaatikkona!

Pesin (lumella!) laatikot, annoin kuivua ja maalasin ne valkoisella kalustelakalla. Kun lakka oli kuivunut, siirsin laatikoihin sisustustarrat ja kiinnitin toiseen metallisen tähden ja toiseen metallisen enkelin juuttinarulla - SIMSALABIM, meillä on uudet lehti- ja puulaatikot!

Mukava viikonloppu alkaa olla ehtoopuolella - eilen tein molemmilla hevosilla pitkät, reippaat maastolenkit laukkaillen lumisella metsätiellä ja harrastelin kaikenlaista kotoilua ja vähän väkerryksiäkin. 

Tämä aamu alkoi mukavasti - aamulla oli aivan hillittömän kaunista, usvaa joka puolella. 

Tallin siivoamisen jälkeen satuloin Turren jo ennen kymmentä ja lähdin sen kanssa kaksin rauhalliselle maastolenkille - mennä köpöteltiin pitkin ohjin metsätietä tunnin verran. Oli jotenkin mielettömän kaunista ja satumaista - aivan hiljaista, ei autojen eikä ihmisten ääniä, vain minä, Turre, luminen metsätie ja lintujen keväinen laulu. Jotenkin ajatuksiini nousi pari vuotta sitten edesmennyt rakas setäni ja hänen kanssaan vietetyt mukavat hetket - taisinpa tirauttaa pari kyyneltäkin lenkillä, mutta silti oli erittäin hyvä olo, kun päästiin takaisin kotiin.

Iltapäivällä sain vieraaksi rakkaan ystäväni 7-vuotiaan poikansa kera - tuo pikkumies oli itse valinnut minulle kauniita violetteja tulppaaneja. Ystäväni viestitteli, kun olivat lähteneet meiltä, että pikkumies haluaa tulla meille uudestaan ja sitten harjaa hevoset, antaa niille heiniä ja ehkä istuu niiden päällä ja jos sattuu tulemaan sadepäivänä, hoitelee sitten kissoja sisällä ;o). 

Sain vieraakseni tänään myös tokaluokkalaisen pikkuneidin, jonka kanssa kävimme pari vuotta sitten hoitelemassa pientä ponia. Emme ole hetkeen nähneet, koska tämän ihastuttavan pikkutytön perhe muutti uudelle paikkakunnalle, mutta vietimme mukavan kaksituntisen hevostelun merkeissä.  Harjailimme molemmat "pojat" ja Turren syödessä heiniä, nostin vieraani Turren selkään ja Turren rouskutellessa tyytyväisenä tytön rapsutellessa sitä selästä, jutustelimme hevostyttöjen juttuja. Kävimme myös Sampan kanssa meidän tienpäässä sitä talutellen ja yhteisen hetkemme päätteeksi satuloimme Sampan ja vieraani sai ratsastaa Sampalla juoksutusliinassa käyntiä ja ravia - Samppa oli aivan huippu, meni tosi rauhallisesti, aivan kuin olisi aavistanut selässään olevan pienen ihmisen!

Tässä tunnelmakuvia Turren ja minun tämän päiväisestä mukavasta maastolenkistä...

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille - itse otan väkerryksen käteeni ja taidan keittää toiselta tyttäreltäni joululahjaksi saamaa teetä, jonka nimi on erittäin osuva minulle - KOTIHIIRI ;o)