...tervetuloa seuraamaan väkerryksiäni ja ajatuksiani - toivottavasti viihdyt ja palaat uudelleen!

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Ja tarina jatkuu...

...näinhän siinä sitten kävi, että jouduin uudelleen jalastani sairaslomalle. Olin tänään toisessa jälkitarkastuksessa leikkauksen jälkeen ja lääkäri totesi, että toipuminen on vielä pahasti kesken ja määräsi sairaslomaa melkein heinäkuun loppuun saakka. Tuosta nyt en oikein tiedä, mitä ajatella, vähän sekavat fiilikset. Minullahan piti alkaa OIKEA kesäloma ensi viikolla, mutta kesäloma siirtyy nyt sitten syksyyn ja "lomailu" jatkuu sairaslomana...joten sukkaa pukkaa jatkossakin...

Onneksi lääkäri ei kieltänyt olemasta ja elämästä normaalisti, ainoastaan sanoi, että jalkaa pitää nyt kuunnella tarkasti - jos kipuilee ja turvottaa, täytyy levätä, mutta silti liikkuakin pitää. Kysyin vielä erikseen, että mitä mieltä hän on ratsastuksesta, niin jopa suositteli sitä, että jalka saa liikettä, lihakset vahvistuu ja verenkierto palautuu niin normaaliksi kuin se on mahdollista. Sanoi tosin, että jos jalka kipeytyy kovasti tai turvottelee ratsastuksesta paljon, täytyy pitää taukoa ja kokeilla uudelleen. Lääkäri sanoi, että pienestä jutusta sain ison ja pitkällisen, jopa elinikäisen riesan. Tässähän on nyt monta vaivaa; murtuma, virheasennossa ollut luu, löystynyt nivel, repeytyneet nivelsiteet, liikehermovaurio ja CRPS-oireyhtymäepäily (epäily vahvistui tänään entisestään, lääkäri sanoi, että oireet viittaavat paljon siihen). Joten jalan ehdoilla tässä nyt mennään...


4 kommenttia:

  1. Voimia ja pienistäkin iloista myönteisyyttä, ja yritystä pitää poissamielestä tuo pitemmän päälle hyvin ikävä oireyhtymä, ettei koko mieltä valtaisi. Mutta sinulla on onneksi paljon muutakin, ei kun heppailemaan, se on hyvää terapiaa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin - hevoset ja yleensäkin eläimet ovat sitä parasta terapiaa! Yritän kovasti oppia elämään ajatuksen kanssa, että josko mulla on oikeasti tuo oireyhtymä, mitä kyllä vahvasti epäilen, että se oikeasti on...

      Poista
  2. Koeta ottaa selästä pois hyppäämiset rauhallisesti tai nouse vaikka jonkin korokkeen päälle. Itsellä oli kerran akillisjänten tulehdus - ratsastus meni ihan ok, mutta alastulo 165 säkäisen selästä ei ollutkaan ihan helppo juttu :)

    hopeahippu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanha saunajakkara on kyllä kätevä selkään mennessä ja onneksi nuo mun karvakorvat tajuaa sen, että pitää seistä paikoillaan, kun mamma könyää selkään ;). Alastullessa kun muistaa, että pitää tulla oikealle jalalle, niin kaikki menee hyvin...

      Poista