...tervetuloa seuraamaan väkerryksiäni ja ajatuksiani - toivottavasti viihdyt ja palaat uudelleen!

maanantai 23. syyskuuta 2013

Kyllä mä täällä oon...

...vaikkei musta oo kuulunutkaan mitään yli kahteen kuukauteen, hups! Aika menee niin älyttömän nopeasti - nytkin olen 4 viikkoa kesälomaillut ja sekin aika on mennyt yhdessä hujauksessa!

Väkerryksiä on syntynyt tolkuton määrä tässä viime kuukausien aikana, mutta en nyt viitsi kiusata teitä kaikkien kuvilla, vaan laitan viimeksi valmistuneista potretin - nämä on kaikki tehty 7 veljeksestä.
Käväisin entisen työkaverin luona kyläilemässä ja vein tuliaisiksi tälläisen väkertämäni kranssin - mun mielestä yksinkertainen on kaunista, joten ajattelin tehdä itsellenikin samantyyppisen.
Opiskelutkin alkoivat tämän kuun alussa heti kunnon urakalla, nyt ollaan oltu kolmena peräkkäisenä lauantaina opiskelemassa ahkerasti, kuten kuvasta näkyy :o)
Ajeltiin eilen tyttärien ja kummityttömme kanssa päiväseltään Helsinkiin Cheekin keikalla ja kyllä se oli 660 km:n arvoista - aivan mieletön keikka ja olihan siellä muutama muukin, onneksi myös muitakin "mummoikäisiä" kuin minä ;)


Huomenna on kiva päivä tiedossa, ajellaan isosiskon, äidin ja isän kanssa tapaamaan enoamme, joka asuu vajaan parin sadan kilometrin päässä, siinä se viimeinen lomapäivä meneekin rattoisasti!

Nyt sukankudin käteen, kynttilät palamaan ja takkatuli loimuamaan - syksyn parhaita hetkiä!

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Noitakeitoksia...

...on kiehunut viikonlopun ajan 7 "noidan" voimin - nyt siis oli se KAUAN ODOTETTU kasvivärjäysviikonloppu! Kauan sitä sai odottaa, mutta tässä kohtaa pitää ehdottomasti paikkaansa vanha sanonta "hyvää kannattaa odottaa". Aivan MIELETTÖMÄN MAHTAVAT 2 päivää takana...

Oli mukavaa oppia taas uutta ja tutustua uusiin, upeisiin ihmisiin! Kokoonnuimme siis 7 naista kyläyhdistyksen rantasaunalle, joka sijaitsee tosi upealla paikalla järven rannalla. Meille kaikille oli mukana uusia tuttavuuksia, mutta tuntui, kun olisimme tunteneet toisemme jo kauan. Lauantaina hurahti patojen äärellä yli kellonympärys ja sunnuntainakin täysi "työpäivä".

Tässä kuvatunnelmia rentouttavan leppoisasta, mutta tuotteliaasta viikonlopusta - hyvää seuraa, upeita noitakeitoksia, mahan täydeltä porukalla tehtyä herkullista ruokaa ja lämmin sauna päivän päätteeksi.
Mitäs sanotte maisemasta, aika kiva, vai mitä? Jos pohkeiden jumiin on luottamista, olen kiivennyt eestaas nuo portaat varmasti 300 kertaa viikonlopun aikana ;)
Uudet keitokset tulelle...

Pata porisee, tässä taitaa olla maitohorsman ja pietaryrtin sekoitus...







Tässä lauantain tuotokset kuivumassa "huljuuttelun" jälkeen. 


Tässä koko viikonlopun aikaansaannokseni (25 vyyhtiä) kotipihalla kuivumassa. Näistä on suunnitteilla vaikka sun mitä...
Mua kuulkaa taas vietiin kuin pässiä narusta - innostuun taas pikkuusen, mutta onneksi en oo ainut...hihhii...koskahan seuraavan kerran? Oli pakko tehdä tutkimusretki kotona liiveriin ja vitsit, mitä löysin - värjäämiseen soveltuvia patoja yhteensä seitsemän!

Kiitos vielä kaikille "kanssanoidille", noitajengi kokoontuu uudestaan viimeistään ensi kesänä!

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Lapsuusmuisto...

...nousi vahvana mieleen tänä aamuna - siivoskelin tallia ja kuskasin kottikärryillä turvetta ja kun kippasin turpeen karsinaan, ilmestyi turpeen seasta sisilisko. Kaveri nostatti heti minulle vahvana yhden rakkaan lapsuusmuiston mieleen ja herkisti samalla mieleni. Ollessani pikkutyttö, vietin aikaani kesällä äitini kotona, isoisän ja isulin luona. Pääsin isoisäni kanssa hakemaan lehmiä lypsylle kyröltä ja matkan varrella törmättiin usein sisiliskoon. En ikinä lakannut ihmettelemästä sitä, kun isoisä nosti sisiliskoa hännästä ja lisko katkaisi aina häntänsä...se oli mielestäni aivan mahdottoman ihmeellistä, miten isoisä saa sisiliskon katkaisemaan häntänsä!
Sain kaverin napolla kiinni ja vein ulos, mutta tyyppi oli sitä mieltä, että tallissa on kivaa ja tuli heti takaisin - höpöttelin sille kaikenlaista ja se kuunteli pää pystyssä juttujani lämmitellessään tallin kynnyksellä auringonpaisteessa. Sisilisko viihtyi siinä vartin verran ja lähti sitten tyytyväisenä luikertelemaan heinikkoon vieden mukanaan minun mukavan lapsuusmuistoni...muisto ei tosin ikinä katoa mielestäni vaan palaa aina uudelleen, kun näen sisiliskon...