...nousi vahvana mieleen tänä aamuna - siivoskelin tallia ja kuskasin kottikärryillä turvetta ja kun kippasin turpeen karsinaan, ilmestyi turpeen seasta sisilisko. Kaveri nostatti heti minulle vahvana yhden rakkaan lapsuusmuiston mieleen ja herkisti samalla mieleni. Ollessani pikkutyttö, vietin aikaani kesällä äitini kotona, isoisän ja isulin luona. Pääsin isoisäni kanssa hakemaan lehmiä lypsylle kyröltä ja matkan varrella törmättiin usein sisiliskoon. En ikinä lakannut ihmettelemästä sitä, kun isoisä nosti sisiliskoa hännästä ja lisko katkaisi aina häntänsä...se oli mielestäni aivan mahdottoman ihmeellistä, miten isoisä saa sisiliskon katkaisemaan häntänsä!
Sain kaverin napolla kiinni ja vein ulos, mutta tyyppi oli sitä mieltä, että tallissa on kivaa ja tuli heti takaisin - höpöttelin sille kaikenlaista ja se kuunteli pää pystyssä juttujani lämmitellessään tallin kynnyksellä auringonpaisteessa. Sisilisko viihtyi siinä vartin verran ja lähti sitten tyytyväisenä luikertelemaan heinikkoon vieden mukanaan minun mukavan lapsuusmuistoni...muisto ei tosin ikinä katoa mielestäni vaan palaa aina uudelleen, kun näen sisiliskon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti