...nimittäin AIVAN HIRVITTÄVÄ ideoiden keruuvimma...joka helkkarin kesä tämä iskee - aivan kuin tekeminen loppuisi syksyn ja talven hämärissä ja pimeissä illoissa! Tai no, en mä tiedä, onko tämä enää edes kesään liittyvä "tauti", taitaa olla jo kroonista sorttia...Jos JOSKUS saan edes PUOLET ideoistani ja "to do"-listalta toteutettua, niin vedän kyllä ristin johonkin peräseinään! Hauskinta tässä kaikessa on se, että oon saanut tartutettua tätä tautia vähän jo isännällekin, joka ei todellakaan mikään nikkarihirmu ole koskaan kotioloissa ollut, vaikka onkin käsityöammatissa...
Nyt olis taas vaikka kuinka paljon sukka- ja lapasmalleja toteuttamista vaille, ompelukoneelle ja saumurille olis tekemistä vaikka yötä päivää, samaten vasaralle, nauloille ja pensseleille - uutta, vanhaa, tuunattavaa piisaa..Huoh...tämä on jo enemmän kuin huolestuttavaa!
Aivan ykkösenä listalla on heinäseipäät...täytyy vaan käväistä kummitädin luona, josko saisin taas itselleni muutaman kymmenen kappaletta seipäitä...vilautan siitä ideasta vasta pikkuriikkisen palan, meillä kävi nimittäin viime viikolla yksi mies, jolla oli jotain aivan mielettömän hurmaavaa peräkärryn kyydissä ja sain luvan perästä ottaa siitä kuvan ja tunnustin heti haluavani ehdottomasti itselleni sellaisen...ja isäntä lupas mua auttaa tässä projektissa!
Joku lukija voi nyt ihmetellä (jopa ääneen), että mitenkäs toipilas kykenee tekemään jotain...Jalan kanssa on vaan tällä hetkellä paljon helpompi elää ja olla, kun olen pienessä liikkeessä koko ajan eli hämmästyttävää (ainakin mun mielestä), että jalkojen päällä oleminen tuntuu paljon paremmalta kuin paikallaan istuminen tai makaaminen. Vaikka joka askeleella sattuukin enemmän tai vähemmän, niin siitä huolimatta. Jos istun vähänkään pidempään, alkaa paineen tunne tulla heti, samaten yöllä heräilen vähän väliä kipuun ja paineen tunteeseen. Joten nyt täytyy väkerrellä enemmän sellaista, jossa voi olla seisaallaan, joten kutomiset ja ompelut jäävät nyt vähemmälle, nyt nikkaroidaan! Eli työkseni kun teen istumatyötä, niin enpä uskoisi, että jalasta siihen olisi...Ehkäpä tämä mun lisääntynyt "idea- ja suunnitelmahulluus" on osittain myös pakenemista siitä ajatuksesta, että tuohon jalkaan on jäänyt jotain pysyvää...
Nyt on ollut aivan mielettömän upea sää koko viikonlopun - tunnustan nyt kuitenkin, etten aivan koko aikaa kuitenkaan jalkojeni päällä ole (jalka kyllä aika lailla kertoo, miten milloinkin pitää olla), eilen oli ihan pakko nautiskella mun uudessa riippumatossa (jonka muuten ostin FB:n kirpparilta HALVALLA).
Oli kyllä aika rentouttavaa - varsinkin, kun pään alla oli ihanan pehmoinen iso tyyny, mukana hyvä kirja, tuoreita mansikoita poimittuna suoraan omasta maasta sekä kylmä siideri...
Hepat ja kissatkin nauttivat aurinkoisesta säästä, tässä Turren, Sampan ja Ropsun "tyylinäytteitä" - aurinkoista sunnuntain jatkoa kaikille, nyt täytyy lähteä liikkeelle, sanoo jalka...
p.s. enää viikko...sitten saan kokeilla itselleni aivan uuden uutukaista juttua, nimittäin kasveilla värjäämistä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti